Vaikka käämin rakenteelliset yksityiskohdat voivat vaihdella kapasiteetista riippuen, käämirakenteen suunnittelun perusperiaatteet ovat samat useimmille tehoalueen tehomuuntajille. Yleisesti ottaen muuntajan pienjännitekäämien rakenteen pitäisi pystyä vastaamaan suurin piirtein kaupallisten pienjännitekojeistojen nykyistä arvoa. Joten muuntajan jännitetasosta riippumatta sen pienjännitevirta voi nousta noin 2400A:iin ja joskus jopa 3000A:iin. Yksi sovellusesimerkki on, että useimmissa brittiläisissä voimalaitoksissa, joihin on asennettu 500 MW ja 660 MW generaattorit, voimalaitoksen muuntajakapasiteetti on 60 MV · A, pienjännitekäämin nimellisjännite on 11 kV ja nimellisvirta 3 000 A. Tämä nimellisvirta-arvo voidaan sovittaa enintään 11 kV:n jännitteellä olevilla ilmanerotuskytkimillä, jotka voidaan ostaa voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä. Siksi useimpien muuntajien pienjännitekäämityksissä tämä on niiden virranmittauksen suuruus (tietysti on myös muuntajia, joiden nimellisvirta ylittää tämän alueen; 800MIV · A generaattorimuuntajan matalan -jännitevirran suuruus on 19 000 A).
Muuntajan jännitesuhteen valinnan tulee varmistaa, että korkean{0}}jännitteen käämin virtataso on pienempi kuin yllä oleva arvo, kuten 300 A. Useimmissa kuparijohtoja käyttävissä öljyupotettavissa muuntajissa langan virrantiheys on yleensä välillä 2-4 A/mm2. Joten jos matalajännitteisen käämilangan poikki-koko on 50 mm * 20 mm, niin korkeajännitteisen käämilangan poikki-koko on 12 mm * 8 mm. Muuntajan kääntöjännite riippuu rautasydämen poikki-poikkipinta-alasta (tai sydämen koosta), mikä puolestaan riippuu muuntajan kapasiteetista. Kuitenkin muuntajan kapasiteetin kasvaessa myös sen jännitetaso pyrkii paranemaan. Käännösjännitteen määrittämä pienjännitekäämityksen kierrosten määrä on siis yleensä noin 100, kun taas korkeajännitekäämin kierrosten määrä on yleensä 1000 tai enemmän. Käytännössä käämilankojen todelliseen kokoon ja kierrosten määrään vaikuttavat monet tekijät ja ne voivat poiketa merkittävästi yllä olevista arvoista. Näitä arvoja voidaan kuitenkin käyttää kuvaamaan eroa matalan -jännitekäämin ja korkean{26}}jännitteen käämin välillä muuntajan suunnitteluongelmissa. Pienjännitteisissä käämeissä tarvitaan vähemmän kierroksia ja suurempi johtimen poikkipinta-ala, kun taas korkeajännitteisissä käämeissä tarvitaan enemmän kierroksia ja pienempi johtimen poikkipinta-ala. Nämä tekijät määräävät käytetyn käämin rakenteellisen muodon.
Ellei muuntajassa ole kolmatta käämiä (jonka jännitetaso on yleensä samanlainen tai pienempi kuin matalajännitekäämi) ja se on sijoitettu rautasydämen viereen, matalajännitekäämi on yleensä sijoitettu rautasydämen viereen: matalajännitekäämissä on yleensä pienempi testijännite ja siksi se on suhteellisen helppo eristää maadoitetusta rautasydämestä; Mikä tahansa muuntajan välijohtosegmentti asetetaan yleensä todennäköisimmin korkea-jännitekäämitykseen, joten pienjännitekäämissä tarvitsee yleensä olla vain ensimmäinen ja viimeinen ulos johdettava pää, jotka sijaitsevat rautasydämen ylä- ja alaosassa, joten ne on suhteellisen helppo johtaa ulos.
Pienjännitekäämit kääritään yleensä eristysmateriaaleista valmistettuihin kovapaperiputkiin, jotka on lähes poikkeuksetta valmistettu synteettisellä hartsisidoksella sidotusta kartongista. Tällä materiaalilla on korkea mekaaninen lujuus, ja se kestää kuormituksen, jonka kuparilankasegmentit, joilla on suurempi poikkileikkaus-, kohdistavat matalajännitteisten käämien käämitysprosessin aikana. Sähköisten ominaisuuksien osalta sillä on myös riittävä dielektrinen lujuus kestämään suhteellisen alhaisia testijännitteitä, jotka kohdistetaan pienjännitekäämityksiin ilman muita eristystoimenpiteitä.
Kovia paperinauhoja voidaan käyttää muotteina noin 100 kierroksen pienjännitteisten käämien käärimiseen yksinkertaisessa spiraalirakenteessa. Pienjännitekäämin -kaikkien kierrosten tulee siis peittää käämin koko aksiaalinen korkeus. Joissain tapauksissa, kuten kun käämit on liitetty siksak-tähden muotoon, käämityskierrokset voidaan toisinaan järjestää myös kaksikerroksiseksi spiraaliksi, jolloin molempien käämien päät voidaan johtaa ulos rautasydänpilarin ylä- ja alaosista. Käämityksen korkeus määräytyy määritellyn impedanssin koon mukaan. Joten tarve järjestää kaikki käämityskierrokset vaaditulle korkeudelle määrittää käämin jokaisen kierroksen poikkileikkausmitat-.
Käärittävän pahviputken ja langan väliin tulee asettaa eristävästä kartongista valmistettu aksiaalinen tuki aksiaalisen öljynvirtauskanavan muodostamiseksi. Näillä aksiaalituilla on yleensä kyyhkysenpyrstön muotoinen poikkileikkaus-, joten kelausprosessin aikana levyjen väliset välikappaleet voidaan pujottaa aksiaalisten tukien päälle. Aksiaalisen tuen paksuus on yleensä 8 mm, kun taas radiaalisen tyynyn paksuus on yleensä 4 mm. Säteittäisen tyynyn muodostama säteittäinen öljykanava on järjestetty kunkin kierroksen tai kahden kierroksen väliin, ja toisinaan säteittäistä tyynyä voidaan käyttää jakamaan jokainen käämin kierros kahdeksi ja puoleksi kierrokseksi.
