Useiden vuosien ajan on käytetty ukkossuojaimia tai suojarakoja suojaamaan muuntajia, jotka on kytketty ilmajohtoihin ja jotka ovat alttiina erilaisille jännitetasoille salaman ylijännitteen alaisena. Epäilemättä salamansuojaimien tai sauvan muotoisten purkausrakojen käyttö voi rajoittaa salamaaallon etujännitteen amplitudia ja muuntajalle välitettyä energiaa, mikä suojaa muuntajaa. Salamansuojan toiminnan aikana syntyy kuitenkin myös jännitehyppyä muuntajan johdon päässä, mikä aiheuttaa korkeita sähköjännitysarvoja käämiryhmän sisällä olevien kierrosten tai segmenttien välillä. Nykyään suunnitellut edistyksellisimmät ukkosensammuttimet voivat vähentää jyrkän aallon etujännitteen muutosnopeutta pehmeämmällä tavalla kuin useimmat käytetyt salamansammuttimet. Jokaisen ilmajohtoon liitetyn muuntajan suojaaminen tällä tavalla on kuitenkin liian korkea.
Toistaiseksi käytännöllisin ja laajimmin käytetty muuntajan suojausmenetelmä Isossa-Britanniassa on sauvaväli tai suojaväli. Suojaraon laukaisujännitearvon tulee olla pienempi kuin muuntajan käämin turvallinen jännite. Kuitenkin, jos liipaisujännitearvo on liian alhainen, suojaraon toiminta on liian usein; Jos liipaisujännitearvo on liian korkea, se menettää suojavaikutuksensa muuntajaan. Koska tarvitaan nopeasti muuttuva jännite, joka vaikuttaa muuntajan käämiin sauvavälin toiminnan aikana, on yleensä tarpeen varmistaa edellä mainittu jännite aaltomuotoleikkaustestin menetelmällä. Katkaisutesti suoritetaan samanaikaisesti muuntajan impulssijännitetestin kanssa valmistuslaitoksella.
Monien vuosien ajan muuntajien{0}}katkaisutesti on suoritettu asentamalla pulssijännitegeneraattorin lähtöliittimien väliin tangon muotoinen rako. Käytännössä Yhdistyneen kuningaskunnan sähköosasto määrää, että katkaisutestijännitteen nimellisarvon tulee olla 15 % korkeampi kuin täyden aallon testijännitteen nimellisarvo. Spesifikaatioiden mukaan suojaraon tulee vilkkua 2-6 µs kuluessa aaltomuodon alkamisesta. Täyden aallon nimellisaaltorintamasta johtuen 1,2 µs tämä tarkoittaa, että impulssin huippujännite on jo ohitettu ennen suojaraon välkkymistä ja käämitys on kestänyt jo 115 % nimellistestijännitteestä. Siksi vaaditaan, että suunnittelijan suunnitteleman käämin on kestettävä 115 % täysaaltotestijännitteestä.
Nyt käytössä oleva laukaisuvälin vilkkumisaika voidaan asettaa erittäin tarkasti. Siksi ei ole enää tarpeen suorittaa katkaisutestiä 115 %:n jännitteellä täysiaaltotestausta varten, ja nyt BSEN60076 määrää myös, että katkaisutesti tulee suorittaa 110 %:n jännitteellä muuntajan eristetestausta varten. Tietysti niin kauan kuin se on alttiina nopeasti vaimeneville jänniteaalloille, käämeillä, joilla on suurempi sarjakapasitanssi, on parempi kantokyky. Siksi käämien suunnitteluperiaatteet kestämään katkaisujännitteen{8}}ja täysaaltojännite ovat samat.
